hmm.. en ole kirjoitellut. mutta syy siihen on että elämä kääntyi ylösalaisin..todella rikkinäinen olo, tyhjä ja turvaton olo.mutta ehkä hän mua vielä suojelee sieltä ylhäältä.

olipa ilta. riiideltiin ja riiideltiiin ja poikaystävä veti kännnit ja löi nyrkillä tiiliseinään ja oksensi muutamat kerrat ja nyt se nukkua tuhisee tuossa. mutta. saatiin ainakin puhuttua ! :o

vietimme mukavaa iltaa eilen poikaystäväni kanssa, katottiin elokuvaa ja syötiin kaikkea hyvää. Mun on hyvä olla semmosina hetkinä sen kanssa. Me jutellaan kaikesta. Niinkuin eilenkin, mut satuin lipsauttamaan yhdessä jutussani kaveripoikani nimen, poikaystäväni piti mykkäkoula loppuillan..

entäs ei uskalla jättää poikaystäväänsä? entäs ei halua vaikka ei ole hyvä olla?
missä menee se raja että täytyy jättää. entäs ei jää enää juurikaan ketään jos jättää?

Mun vanhemmat erosi, muutin isäni kanssa toiselle paikkakunnalle, mutten kauas. Isälläni on uusi naisystävä. Mun kaikki kaverit on siellä toisella paikkakunnalla, vaikka mä näänkin niitä usein ja ollaan vielä samassa koulussa ja kaikkea. Mutta enhän mä kaikkea aikaa voi vaan viettää siellä? mä en uskaltanu vaihtaa koulua kun muutettiin, eli oma mokani kun mulla ei ole täällä nyt yhtään kaveria. enkä tiedä miten niitä hankkia. Mulla on semmonen fiilis et jos mä jätän mun poikaystävän mulle ei jää oikeen ketään. Eikä se ole tietenkään ainoa syy miksi olen pojan kanssa, se osaa tehdä mut onnelliseksi vaikka myös surulliseksi.  Siltikin mä välitän siitä kamalasti.

onko semmonen mustasukkaisuus seurustelusuhteessa vielä normaalia että ei saa jutella enään kenenkään pojan kanssa? ja jos juttelen niin muutaman päivän mykkäkoulu? lähden loppukuusta leirille jolla on poikia ja poikaystäväni pitää jo nyt mykkäkoulua jos asiasta puhuu. en ole ikinä pettänyt ketään ja poika tietää sen. miksei se luota minuun siltikään?

hmm joo. uutta pitikin rueta kirjottelemaan:)
mä en oo oikeen ikinä osannu kirjottaa mihinkään päiväkirjaan säännöllisesti. :o nyt vois vaikkapa kokeilla! tää vaikutti heti niin jees jutulta että pitihän se oma blogi tehä. ennoo vielä oikeen perillä kaikista näistä jutuista mut pitää rueta vaan opettelee<;
on jotenkin tosi hyvä fiilis! mä rakastan tanssimista ihan tosi paljon ja sain tänään viestiä että pääsen ohjaamaan syksyllä pikkusia! voi että tuli hyvä mieli siitä:)
ennen ku mä alotin tanssin nii mä en ikinä oikee tehny mitään mut sit äiti sai mut houkuteltua alottamaan tanssin, ja vooi että! mä rakastuin heti. mistään baletista tai semmosista mä en välitä mut show, hiphop ja disco niin ne on jotenkin niin mun juttuja :) sitä kantsis mun mielestä ihan kaikkien kokeilla! se ihan huomaamattakin parantaa kuntoo ja mieltä ! mutta jeps, kirjottelen myöhemmin lisää<: